Kujan aita viimeinen
Siellä minä, poloinen
Ei hypetyksen arvoinen
Oo mun stoori, tiedän sen
Muita katsellut etäänpää
Ne elää niiden elämää
Ei käänny niillä peräpäät
Jään rohkeutta keräämään
Varis laulaa äänellään
Vaik' se ei miellyttäisi ketään
Siks' kai sillä onkin niin
Vähän elämässä ongelmii
(Kuuleks sä sen?)
(Kuuleks sä sen?)
Kraa kraa!
Kraa kraa!
Ääni tää mut herättää
En voi tuhlata mun elämää
Nyt kääntyy niillä peräpäät
En enää jää pelkäämään
Varis laulaa äänellään
Vaik' se ei miellyttäisi ketään
Siks' kai sillä onkin niin
Vähän elämässä ongelmii
Muodostan mieleni murheista rivejä
Aidalla istun, tää kuja on pimeä
Tänne mä kipitin, pääse en pois
Ja mitä nyt näitä kliseitä ois
Mutta kun sitä mä odotin vähiten
Silmien edessä ohi kiitävien hetkien välissä
Kuulin mä sen
Kraa kraa!
Kraa kraa!
Kraa!
Kraa!
Kraa!
Kraa!
Kraa!
Kraa!
Varis laulaa äänellään
Vaik' se ei miellyttäisi ketään
Siks' kai sillä onkin niin
Vähän elämässä ongelmii
(Kuuleks sä sen?)
Varis laulaa äänellään
Vaik' se ei miellyttäisi ketään
Siks' kai sillä onkin niin
Vähän elämässä ongelmii
Kraa kraa!
Kraa!
Kraa!
(Kraa!)
Kuuleks sä sen? (Kraa!)
Aidalle enää (Kraa!) jää mä en (Kraa!)
Kraa!
