On aamu noussut vuoteltaan
vain yö jatkaa pitkää matkaansa
yli maiden tuntemattomien pieni ihminen
toivoo seuraavansa mukana sen
Niin tuijottaa hän tähtiin vieraisiin
eivät tuiki niinkuin joille yhdessä huudeltiin
kun tanssi sadepisaroiden todisti riemuiten
kuinka maailman varastaen he lupautuivat toisilleen
Ja ilman parrasvalojen loistoa
tuhlaajapoika palaa vaan
kohtaa hän kunniasta
paljon suurempaa
vaikka mitalia rintaansa
ei kukaan ripusta
tietää hän tulleensa
kotiin jossa yksi odottaa
Yön äänet nauravat leikeissään
yksinäisiä kyyneleitä ei kukaan nää
jos ikävänsä osaisi hän purkaa sanoiksi
jos yö mukanaan edes osan kantaisi
Aamu säteillään on päivän vanginnut
on tuhlaajapoika silmänsä sulkenut
ja tuska rakkauden myrskytuulen valjastaa
läpi tulipatsaiden se kotiin ratsastaa
Ja ilman parrasvalojen loistoa
tuhlaajapoika palaa vaan
kohtaa hän kunniasta
paljon suurempaa
vaikka mitalia rintaansa
ei kukaan ripusta
tietää hän tulleensa
kotiin jossa yksi odottaa
