Ehkä

Kuuluisii ensimmäisii sanoja Tuntemattomia viimesiä valoja Kirjanmerkki ekal sivulla Virhe siin, et kaikki hyvä syntyis kivulla Nuori minä oli vanha minä Ja vanha minä joutuu ikuisesti kantaa sitä Erota suru itsesäälistä Suru menetystä, itsesääli yksin jäämistä Pelot ei tuu toteen, ei sillei ku sä kelaat Carpe diem, bon voyage, siltiki sä delaat Veni, vidi, vici, vituiks meni Se mitä et tee, ikuist seki Mille sä myytki ittes, maksaaks se? Ihan sama ketä sä rukoilet, vastaaks se? Ikään ku ratkasut ois ratkasui vaan toimiessaa Hyväksy ehkä, mitään varmempaa sä ikin et saa Isä murhaa egon, ego murhaa isän Kato suoraan geeniin, miten itseäni pidän Et tuu koskaan olee se kuka halusin olla Perhepotretteja ullakolla Ei ehkä syntyny, mut valmistunu feidaamaan Mitä ikinä se meinaakaan Taivaanranta ilman maisemaa Ota se vastaan sellaisena