Murheellisten Laulujen Maa

Syyttömänä syntymään sattui hän

Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Jossa jo esi-isät, juovuksissa totta kai

Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon halus välttää poika tuo

"En koskaan osta kirvestä enkä koskaan viinaa juo

Muuten juon talon"

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin

Vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa

Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa

Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin

Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin

Kohti laukkaa, viinakauppaa

Se miehen epätoivoon ajaa

Kun halla viljaa korjaa

Keskeltä kylmän mullan hiljaa

Kylmä silmä tuijottaa

Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen, mullasta maan

Isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viina, kirves ja perhe

Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Jonka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää

Ei mittaa järki eikä Kärki määrää

Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit

Ja kiinni pysyvät taivahan portit

Einari Epätoivosta ne kertovat