Meri jäljet lyö luotoon
Vaot kallion ne aalto tehnyt on
Myös myrskysää tarttuu Maijan muotoon
Ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää
Meren ankara työ
Heihin merkkinsä lyö
Heihin merkkinsä lyö
Oppii luodolla kielen
Sanat liikaa ois, ja joutaa lauseet pois
Voi aavistaa vaimo toisen mielen
Hän tuntee tuulen, joka miehen matkaan saa
Katsoo hän lähtijää
Vielä tyyni on sää
Vielä tyyni on sää
Kun saapuu taas saaliineen hän
On kuin mies naistaan tuntisi enemmän
Rannalle suurimmat siioistaan tuo
Huutaen, "Eivät ne karkaa, suomusta nuo!"
Katsetta arkaa vaimoon hän luo
Karkeaa sarkaa kosketellen
Kertoo mies terveiset myrskyjen
Niin jatkuu tuo yhteinen työ
Taas kunnes saapuu tyynenä kesäyö
Yhdestä katseesta mies ymmärtää vaimoaan
Kuinka hän pelkää myrskyävää
Pohjoista selkää, yksin kun jää
"Siis tyynnytelkää huomiset veet
Haltiat", mies pyyhkii kyyneleet
Oppii luodolla kielen
Puhe turhaa on, ja lause tarpeeton
Mies aavistaa liikkeet herkän mielen
Kun nousee aamu, joka miehen matkaan saa
Katse saattamaan jää
Vielä tyyni on sää
Vielä tyyni on sää
